- toivotonta

Nuhaa ja energiat maasssa...näyttää että ensi kesän tavoite on saavuttamattomissa koska jaksaminen on nollassa.
Talviaika teki kanssa tepposet ja sisäinen kello on ihan sekaisin. Joten kaikki vähän mättää...

Auttaisikohan henkilökohtainen treenari? Mutta sehän maksaa aivan liikaa.... olisi kyllä ihana jos olisi varaa selliseen. Sillon joku raahaisi väkisin jatkamaan eikä tulisi löysiä treenejä eikä sohva päiviä.Treenikin olisi muokattu tavoitteeni mukaan eikä olisi joku ylimalkanen treeni joka annetaan kaikille jotta olisi jotain tekemistä, niinkun minun kuntosali lääkärini teki: Salilla kaikki naiset tekee samaa treeniä koneelta koneelle. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä kun meillä kaikilla on eri tavoitteet ja lähtökohdat. Siellä lääkäri on ainakin alittanut aidan matalimmasta kohdasta.... :((

Tällä hetkellä minusta tuntuu ettei edestystä ole ollenkaan vaikka olen rehkinyt hullun lailla ( paitsi viimeisenä viikkona jolloin nuha on pukannut päälle). Kroppa on jäänyt paikoilleen ja rehkimiset tuntuu turhalle. Teenköhän jotain väärin treenissäni vai onko tämä normaalia? Joka tapauksessa bikinimalli vartalo on yhä hyvin kaukana minusta....

Kommentit

  1. Ikävä, että henkilökohtaiseen opastukseen ei paneuduttu salillasi juuri lainkaan. Voisitko kysyä enemmän juuri sinulle räätälöityä ohjelmaa ohjaajilta? Omalla salillani osa ohjaajista vaikuttaa tosi palvelu-innokkailta ja paneutuvat asiakkaiden ongelmiin, osaa taas ei näytä työnteko juuri kiinnostavan.

    Ihan mieletön kroppa sinulla oli! En ole itse edes nuoruudessa ollut NOIN timmissä kunnossa. Eikä se nykyinen lähtotilanteesikaan mikään katastroofi ole!

    VastaaPoista
  2. Eilen pyysin uuden ohjelman joka olisi henkilökohtaisempi ja siinä olisi enemmän vapaita painoja, joten nyt vain toivon että hän otti asian vakavammin. Joten se sitten nähdään ensi viikolla kun saan ohjelman käsiini.

    Minusta kyllä tuntuu että minun salini ohjaajat ovat innostuksen puutteessa, nimittäin minä saan paljon parempia ohjeita ihmisiltä jotka eivät ole siellä töissä.

    Todellakin olin joskus aikoinani mahtavasssa kunnossa mutta jotenkin minä vain päästin itseni lässähtämään...nyt onkin sitten kova työ edessä jotta olisin edes lähelle sitä mitä olin. Nykyinen lähtökohtani on kohtalaisen huono, mutta voisihan se olla paljon huonompikin...siinä olet aivan oikeassa. joten mitä tästä olen oppinut?: vaikka kuinka laiskottaa niin pitää yrittää tehdä ainakin jotain ja pitää mittanauha aina lähellä jotta muutokset huiomaa ennen kun on liian myöhäistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti